Sinivuoren luonnonpuistossa vieraillessa loytyi autio talo.
Viela vuosi pari sitten tassa varmaan viela asui vanha mummo, kauniin luonnon
keskella.
Museoon kaypa pumppu.
Kasin virkatut pitsiverhot ikkunoissa.
Keinun on jo luonto valloittanut.
Humala on loytanyt hyvan kiipeilytelineen.
Akileija ei hoitoa tarvitse.
Eteisessa vesisaavit ja hyttysverkot.
Kattilat ja mukit.
Kuten mieheni usein sanoo: Ihmiset katoavat, tavara jää.
7 kommenttia:
Autiotalot ovat melankolisia, mutta toisaalta myös kauniita -- niiden pihoilla on kuitenkin eletty.
Surullista tosiaankin katsoa tyhjää,viehättävää taloa,josta kukaan ei pidä huolta.
Onpa pohjattoman surullinen näky.
Tuo olisi monen lapsen mielenkiintoinsen leikkimisen ja tutkimisen paikka.Tosi surullista,etta on jaanyt ilman huolenpitoa.Ehkapoa ketaan omaisia ei enaan ole ollut,tai sitten ei kukaan valita.
Surullista, että ei ole löytynyt talolle uutta asukasta.
Löytypä oiva tilaisuus tarjota tämä viehättävän surullinen taloni vuokralle. Siellä ei tosin ole mitään mukavuuksia eikä sähköä mutta saavit ja kattilat kuuluvat vuokraan ja kattokin pitää vettä vielä pitkään. Mikäpä siellä olisi elellessä ja humalan kasvua seuraillessa.
Terveisin talon omistaja KK Orivesi.
ps Olisin mielelläni antanut luvankin kuvien ottamiseen, jos joku olisi kysynyt.
Hei KK! Toivottavasti en pahoittanut mieltasi, se ei tarkoituksena ollut. Lupaa kuvien ottamiseen ei ollut valitettavasti kelta kysya, kun en todellakaan tiennyt (enka tieda) kenen se on, eika paikalla ollut ketaan. Oli niin valokuvauksellinen, etta en voinut vastustaa kiusausta olla paparazzina. Vuokraajaksi ei minusta valitettavasti ole, kun kayn vaan kesaisin Suomessa parin viikon lomilla. Olisi kiva kuulla talon historiaa, jos viitsisit kertoa! anumorchy@gmail.com
Lähetä kommentti