Selkaani oli ilmestynyt pieni ulkoneva luomentapainen, ja
isantahan teki siita heti suuren numeron. Niimpa soitin eilen parin kadun paassa
tyoskentelevan laakarin vastaanotolle, ja tilasin ajan. Soitin sinne noin kello
11:30 ja sain ajan, kylla, kello 12:30. Samana paivana, ja perjantai on varmaan
myos aika ruuhkainen kun useimmat ihmiset ovat vapaalla.
Saapauessani vastaanottovirkailija pahoitteli etta on vahan viivytysta jonossa, ja
laakarille paasin kokonaisen varttitunnnin myohassa. Luomi oli hanen mukaansa
taysin harmitun, mutta jos haluan, voin varata ajan ja han nipsaisee sen pois.
Eika maksa mitaan. Tai voi olla etta erikoislaakarille on muutaman euron
neljannesvuosimaksu. En muista.
Harmittavampi juttu on se etta unohdin sinne odotushuoneeseen MP3-soittimeni, ja
kun palasin sita etsimaan, ei loytynyt. Oli kai jo pujahtanut jonkun odottajan
taskuun...onneksi ei ollut mikaan kallis Ipod vaan ihan simppeli ja jo pari vuotta
palvellutkin.
Paul Auster: Baumgartner
18 tuntia sitten
1 kommentti:
Teilla on todella hyvat laakarinpalvelut siella.Meilla myös paasee nopeasti,mutta kaikille laheskaan ei ole ilmaista.Vain vahavaraisille.
Hyva,etta luomesi oli harmiton.Mutta kannattaa varmaan poistattaa.
Ja tosi harmi,etta noita pitkakyntisia on aina joka paikassa.Myös taalla meilla.Unohtaa ei kylla tavaroitaan kannata.
Lähetä kommentti