lauantai 29. lokakuuta 2011

Viimenen Turkista talta eraa

Tama kuva unohtui viime postauksesta. Hurjan nakoinen ruosteinen lautta vei meidat
jarven poukaman yli matkalla Nemrut-vuorelle. Vahan arvelutti kun lautta painui
koko ajan alemmaksi kun painavia kuorma-autoja ajettiin sinne.  Napparasti osasivat
sen kuitenkin tasapainoisesti lastata. Jarvi on syntynyt valtavan Ataturk-padon rakentamisen
myota Euphrat-jokeen.

Palasimme myohemmin Vanin suuntaan. Jarven pohjoispuolella tutkimme naita
vanhoja seldžukien 1200-luvulta peraisin olevia hautakivia.

Jatkoimme pohjoiseen Muradien putouksille.

Ja sielta Doğubeyazıt-kaupunkiin. Seudun nahtavyys on 1700-luvulla rakennettu
Ishak Pasha palatsi.

Toinen seudun nahtavyys on tietysti Ararat-vuori, joka piileskeli tapansa mukaan
pilvissa mutta nayttaytyi hienosti suoraan hotellimme ikkunasta seuraavana aamuna.


En millaan muista milta ajankaudelta ja minka kulttuurin jaljilta nama
 muinaismodernistiset taideteokset olivat.

Pitkan matkan muistona olivat myos ystavalliset ihmiset, kuten
kaikilla muillakin matkoillamme Turkissa. Taalla idassa uskonnollisuus
vaikuttaa myos paljon. Alkoholia ei ole tarjolla ravintoloissa, olutpullonkin
loytyminen on lahes mahdotonta. Istanbulin diskot tuntuvat kaukaisemmalta
kuin kuu taivaalla.

Alueella on ollut aina
paljon levottomuutta kurdien ja Turkin hallinnon valilla.
Tiesulkuja oli siella taalla, kaikkien henkilotiedot tarkastettiin.
Muutaman kerran tuntui etta sotilas viivytteli passien
kanssa ja ajateltiin jo etta onkohan nyt vahan huono
paikka. Sitten pitkaan mietittyaan han onnistui muistamaan pari
englannin sanaa ja toivottamaan meille hyvaa matkaa!

Ei voi kuin toivoa kaikkea hyvaa talle kauniille, koyhalle
ja politiikan runtelemalle alueelle, joka nyt sai niskoilleen viela
taman maanjaristyksenkin.

2 kommenttia:

Mine kirjoitti...

Uusia alueita, mielenkiintoista. Me menimme Nemrutille Malatyasta päin joten jäi vesien ylitys. Ja nuo putoukset skipattiin välistä. Hauskat on nuo laatatkin, ihan omanlaisensa:).

Sateenkaari kirjoitti...

Kauniisti kirjoitit ihanin kuvin.
Toivotaan,etta tuo alue pian taas on jaloillaan maanjaristyksen jaljilta.