sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ammuja retkipolun varrella

Lehmia kohtaan on aina lammin sydan, kun on lypsytilalla kasvanut.
Ja sittemmin kibbutsin navetassa olin lypsamassa ja vauvalan hoitaja.
Lehmat lypsettiin kolme kertaa paivassa. Ei kylla kauheesti naurattanut, kun
piti aamukolmelta nousta ekalle lypsylle. Onneksi sita oli aika harvoin kun
tosiaan paatyoni oli hoitaa pikkuisia vastasyntyneita. Tai ei ne nyt niin
pienia olleet, joskus tosi isoja sonnipoikia. Vasikat vietiin heti pois aidilta
ja saivat siten tuttipullostani ternimaitoa.

Aika luisevia olivat nama vaikka ruohoa on nyt yllinkyllin.
En tieda kenelle kuuluvat ja mihin tarkoitukseen. Lypsykarjaa eivat
takuulla olleet mutta toisaalta ruipelon ruumiinrakenteen vuoksi ei kylla
mitaan huikeita lihantuottajiakaan.

Tuoreita lehmien tuottamia liukumiinoja sai varoa koko reitin verran.

Yksi pullea ja muhkea sonnikin ohitettiin, mutta en viitsinyt jaada hanta
kuvaamaan, ettei vaan hermostuisi ja tulisi kommentoimaan kuvan
tekijanoikeuksista.




Nuo harmaat ammut toivat jotenkin mieleeni Intian lehmat.

Suurin osa taalla syotavasta naudanlihasta tulee pakastettuna Etela-Amerikasta.
Golanilla kasvatetaan "oikeaa" lihakarjaa jonkun verran ja niiden pihveja
voi saada ravintoloissa.

1 kommentti:

Jael kirjoitti...

Kovasti ovat hontelot nuo lehmät.Minäkin tykkään lehmistä:)